Tämmöisiäkin on meillä vielä tallessa - ja just sopiva määrä :)
lauantai 31. tammikuuta 2009
torstai 29. tammikuuta 2009
lauantai 24. tammikuuta 2009
Numerokuvahaaste: nro 32
lauantai 17. tammikuuta 2009
Valokuvatorstai: haaste 115
Haasteenamme on tällä kertaa katkelma Marjo Niemen romaanista Miten niin valo (Otava 2008).
"Lähellä oleviin ihmisiin on joskus pitkä matka muiden kautta. Ihminen haluaa apua, että joku näkisi piilotetun, tiedostamattoman, syvimmän. Lähellä näkö häviää, korvat muurautuvat umpeen. Mutta ettei aina tarvitsisi rakkaimmalle vääntää kaapelista, puhua kielillä, jokaisella, maalata talon seinään, leipoa leipään, kutoa sukkaan, piilottaa pakettiin, kun jokin olisi joskus helppoa, vaivatonta, kun yhteys olisi luotu lumesta kaikkina vuodenaikoina, lehdet haravoitu, kun saisi yhteyden joka olisi aina auki. Eikä saa. Ja pitäisi. Ja siinä sitten ihmiset lähekkäin, valovuosien päässä ja jokaiseen sattuu." (ss. 107-108)
Ihan hirvittävän vaikea haaste, ensin ajattelin etten osallistu lainkaan. Mutta kun katselin muiden kuvia, niin huomasin, että voi laittaa melkeen mitä tahansa ja sitten kolahti tuo alku, "Lähellä oleviin ihmisiin on joskus pitkä matka..."
Siellä se on oma ukko - lähellä, mutta niin kaukana - oikeesti kuitenkin ihan lähellä, kun kerran kameran linssissä näkyy :)
"Lähellä oleviin ihmisiin on joskus pitkä matka muiden kautta. Ihminen haluaa apua, että joku näkisi piilotetun, tiedostamattoman, syvimmän. Lähellä näkö häviää, korvat muurautuvat umpeen. Mutta ettei aina tarvitsisi rakkaimmalle vääntää kaapelista, puhua kielillä, jokaisella, maalata talon seinään, leipoa leipään, kutoa sukkaan, piilottaa pakettiin, kun jokin olisi joskus helppoa, vaivatonta, kun yhteys olisi luotu lumesta kaikkina vuodenaikoina, lehdet haravoitu, kun saisi yhteyden joka olisi aina auki. Eikä saa. Ja pitäisi. Ja siinä sitten ihmiset lähekkäin, valovuosien päässä ja jokaiseen sattuu." (ss. 107-108)
Ihan hirvittävän vaikea haaste, ensin ajattelin etten osallistu lainkaan. Mutta kun katselin muiden kuvia, niin huomasin, että voi laittaa melkeen mitä tahansa ja sitten kolahti tuo alku, "Lähellä oleviin ihmisiin on joskus pitkä matka..."
Siellä se on oma ukko - lähellä, mutta niin kaukana - oikeesti kuitenkin ihan lähellä, kun kerran kameran linssissä näkyy :)
lauantai 10. tammikuuta 2009
perjantai 9. tammikuuta 2009
Valokuvatorstai: haaste 114.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)